Onnentonttula

16.8.2013

Nyt on sitten vihdoin tullut aika kirjoittaa viimeinen piste T-tonttujen pentupäiväkirjaan. Tyyne siis palasi takaisin meille pariksi viikoksi ja sen jälkeen tuli ajankohtaiseksi etsiä sille uusi koti. Tosin hetken aikaa kyllä jo vakavasti harkitsin, että josko se kuitenkin jäisi meidän muonavahvuuteemme. Sille oli kuitenkin tarjolla niin hyvä uusi lauma, että päätin pysyä alkuperäisessä päätöksessäni siitä, että tästäkään pentueesta ei jää ketään kotiin. Niinpä sitten jäin pimenevään iltaan katselemaan auton perävaloja kun Tyyne lähti kohti uusia seikkailuja.

Nyt on siis taas kerran saatu penturevohka kunnialla päätökseen. Tällä kertaa vastaan tuli uudenlaisiakin tilanteita, joista kaikki eivät olleet niin kamalan iloisia. Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaikilla Tonttusilla on nyt hyvä koti ja Tyyneä lukuun ottamatta kaikki ovat hyvin ehtineet asettua taloksikin. Ja eiköhän se Tyynekin hyvin sinne uuteen laumaansa sopeudu, sitä en epäile yhtään.

Nyt me sitten ollaan taas vanhalla tutulla kolmen nartun porukalla täällä Tonttulassa. Pikku hiljaa siivoillaan viimeiset pentuesteet ja muovimatot lattioilta ja palataan takaisin tuttuun ja turvalliseen arkeen ja seurailemaan näidenkin Tonttusten elämää taustalta.

Pentupäiväkirja julistetaan täten suljetuksi.

Onnentonttulassa kaikki hyvin!

 

29.7.2013

Niin se pieni Tellukin löysi sen Oman Kotinsa. Hiukan siitä kyllä meinasi seurata itkua ja hammasten kiristystä kun jotenkin epähuomiossa olin kuitenkin alkanut sitä pitää jo vähän ikään kuin meidän porukaan kuuluvana. Mutta kuitenkin järkeilin, että kun kerran oli niin hyvä koti tarjolla, niin parasta on pysyä kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa ja päästää viimeinen vauva maailmalle. Torstaina sitten Tellu lähti uuden perheensä matkaan ja sunnuntaina, kun tiemme seuraavan kerran kohtasivat, oli se jo ehtinyt mukavasti asettua uuden mamman kainaloon ja muuttaa nimensäkin Ritaksi.

Mutta eipä tullut tämän pentueen päiväkirja päätökseen vielä silläkään. Ihmisen elämässä kun ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan ja sen takia ihanainen Tyyne joutui palaamaan takaisin meille. Niinpä meillä on siis ehkä taas yksi tyttö kotia vailla.

15.7.2013

Nyt on sitten Onnentonttulan ovi käynyt tiuhaan tahtiin ja lähtijöitä on ollut enemmän kuin tulijoita. Iines, Rilla, Manta, Tyyne, Tara ja Timi lähtivät yksi kerrallaan aloittelemaan uutta elämäänsä omien perheittensä kanssa. Haikeita eron hetkiä on siis ollut ohjelmassa, mutta toisaalta aina on mukavaa saatella matkaan onnesta soikeat uudet koiranomistajat tietäen, että kyllä sitä tulevaisuudessakin tavataan. Ja kieltämättä on kyllä ihan mukavaa kun koti alkaa rauhoittua. Onhan se melkoisena kiihdytysajoratana viime aikoina ollutkin...

Täysin tylsäksi ja aikuismaiseksi ei kämppä toki vieläkään ole päässyt. Pienelle Tellu-tyttöselle ei vieläkään ole löytynyt sitä omaa kotia, joten täällä se huiskii edelleen meidän joukon jatkona. Vielä tässä kuulostallaan, josko jossain olisi perhe, jolla olisi juuri pienen snautseritytön mentävä aukko elämässään.

4.7.2013

Niin se vaan on aika vierähtänyt siihen malliin, että tänään vietetään viimeistä yhteistä iltaa koko pesueen kanssa. Huomisiltana tässä torpassa painuu kiinni yksi silmäpari vähemmän ja lisää lähtijöitä seuraa perässä pitkin viikonloppua. Toisaalta hyvä niin, onhan tämän hunnilauman kanssa elämisessä tiettyjä haasteita. Mutta toisaalta vähän alkaa kasvattajan alahuuli kuitenkin väpättää kun se luopumisen aika tulee. Onneksi tämä ensimmäinen lähtijä muuttaa vain tuohon reilun kymmenen kilometrin päähän ja varmaan heti ensi viikolla treffataan ensimmäisen kerran. Ja kahden muunkin viikonlopun lähtijän kanssa tavataan vielä heinäkuun aikana, joten ehkä se vähän hillitsee hallitsemattomia tunteenpurkauksia uusien omistajien perävalojen hävitessä tien mutkaan.

Tämän viimeisen yhteisen viikon päivitykset ovat jääneet vähän vähiin. Vetoan helteeseen, joka on vienyt ne kuuluisat viimeisetkin mehut allekirjoittaneesta. Mutta kuvien ja videoiden latauksesta sentään pidin kiinni, ajattelin niiden kuitenkin kiinnostavan ihmisiä enemmän kuin jonninjoutavat turinani.

Me ollaan sitten tässä vaan keskitytty kasvamiseen ja vähän ympäristöoppiinkin. Porukalla käytiin metsäretkellä ja vähän huljuttelemassa varpaitakin Höytiäisen kanavassa. Lisäksi on sitten käyty kahdelleen mamman kanssa ihmettelemässä outoja paikkoja ja ääniä ja hihnassakin ollaan jo kuljettu niinko isot koirat ikään. Viimeiset matolääkkeet on hulautettu kurkusta alas ja kaikki on muutenkin valmiina pikkuväen suuren suurta elämänmuutosta varten.

Tänään hurautettiin vielä porukalla metsiin, joissa teini-ikäisenä tallustelin silloisen koirani kanssa, juhlistamaan tätä viimeistä yhteistä iltaamme. Ja kieltämättä mielenkiintoisen näköistä oli juhlaväki. Pieni sade yhdistettynä sellaiseen kuivan kangasmetsän tomutiehen tekee kyllä painivista ja riekkuvista snautserinpoikasista varsin mielenkiintoisen näköisiä. Mutta vissiin oli mukavaa, sen verran tyytyväisen oloista porukkaa tuolla omassa pesässään nyt tuhisee.

26.6.2013

Eilen olikin sitten tositosi jännä päivä, eli neuvolakäynti. Reissu tietysti alkoi jo jännittävästi ensimmäisellä automatkalla. Ja sitten mentiin yksitellen pöydälle ja täti tutki ja räpelsi ja tuikkasi vielä isolla piikillä niskaan. Kiltisti koko katras käyttäytyi, sen verran tuimasti oli tullut leikittyä helteisellä pihalla ennen lähtöä.

Kaikilta löytyivät toimivat sydämet ja keuhkot eikä muustakaan elimistöstä löytynyt sanottavaa. Muutamat alakulmurit yrittävät kasvaa kohti kitalakea ja pojan toinen kives piileskelee vielä nivuskanavassa. Näistä en kuitenkaan ole kamalan huolissani, pysyvät kulmahampat tulevat kuitenkin yleensä ihan oikeille paikoilleen vaikka maitohampaat vielä vähän vinksottavatkin ja aiemmin nähdyn perusteella tilanne ehtii kyllä muuttua moneen kertaan vielä maitohammasaikanakin (ja on ehtinyt näilläkin jo muuttua) kun leuankin kasvu on vielä vaiheessa. Muuten purennatkin ovat oikeanlaiset ja toivottavasti pysyvätkin sellaisena. Sillä puuttuvalla pallillakin on vielä hyvin aikaa tipahtaa ihmisten ilmoille.

Rankka reissu tuo kyllä oli joukkueelle, sen päälle maistui ennätyspitkät päiväunet. =)

 

24.6.2013

Niin se vaan aika kuluu, pennutkin ovat jo hyvän matkaa seitsemännellä viikollaan. Olen tullut siihen tulokseen, että minulla on vissiin pentuja liian harvoin kun aina pääsee unohtumaan millaisia terroristeja ne ovat tässä vaiheessa. Ei aina oikein tiedä itkekö vai nauraa kun tuo musta hurrikaani pyyhkäisee ohi ja vie mennessään kaiken mitä irti saa. Ja uskokaa pois, ne saavat irti varsin uskomattomia asioita! =)

Vieraita pennuilla on edelleen käynyt ihan kiitettävässä määrin. On käynyt tulevia omistajia sekä muita tuttavia ja kylänmiehiä. Kaikki näyttävät maistuvan pennuille. Sunnuntana torpassa pyörähti rouva Mikkonen ja pääsi handlaamaan pentuja. Tällä kertaa pikkueläimillä oli hiukan enemmän yhteistyöhalua, joten saatiin räpsittyä jonkinlaiset "passikuvatkin" joukkueesta:  

 

 

 

17.6.2013

Jopas alkaa kasvattajalla ote löystyä kun viisiviikkoisvideo ja -kuvatkin tulivat näkösälle 2 päivää myöhässä... Onneksi kiire on aina hyvä tekosyy. Ja kiirettä tässä onkin pitänyt. Paitsi että on pitänyt vähän yrittää tienata ruokarahoja koko konkkaronkalle ja hoidella muitakin velvollisuuksia niin pennut ovat myös tarjoilleet ajankulua ihan kiitettävästi. Eivät aikaisemmatkaan pentueeni ole mitään flegmaattisia olleet, mutta nämä tuntuvat olevan kyllä niitäkin nuorempana varsin energisiä tapauksia. Mutta eipähän ole tarvinnut paljon telkkaria aukoa, ihan riittävästi seurattavaa on tässä omassa live-tv:ssä.

Viime viikolla natiaiset alkoivat ottaa vieraita vastaan ja onhan niitä jos aika monta käynytkin. Se on ainakin tullut selväksi, että ihmisistä (tai ihmisten mausta?) nämä tykkäävät eivätkä vieraatkaan tyypit ujostuta.

Jos nyt ei pentujen kylvämää aineellista täystuhoa lasketa niin kaikki on mennyt mitä mainioimmin. Ruoka maistuu, pennut kasvavat ja vauhtia piisaa. Lelut saavat kyytiä ja välillä vähän sisaruksetkin. Pirre ja Kira opettavat pentuja olemana koiriksi, joskin mummo kyllä mieluummin piiloutuu pentujen ulottumattomiin ainakin kun ne pahimmassa raivohepulissaan ovat. Pirre on vielä jaksanut suht kärsivällisesti neuvoa niitä myös silloin, kun naskalit uppoavat about kaikkiin sen ruumiinosiin samanaikaisesti.

Yhdelle tyttöselle alun perin kaavailtu koti tuli tosiin ajatuksiin, joten yksi narttupentu siis olisi toistaiseksi vapaana. Ainakin pienellä varauksella. Yritän kovasti vaientaa takaraivosta sitä pientä ääntä, joka väittää tätä kohtalon johdatukseksi siihen suuntaan, että tytön pitäisi jäädä kotiin äidin ja mummon kaveriksi. Koska olinhan jo päättänyt, että näistä ei jää ketään kotiin ja jos joku jääkin, niin sitten poika...

 

8.6.2013

Neljännellä viikolla tapahtui paljon jänniä asioita, kuten jo viikko sitten ennustinkin. Kiinteää ruokaa ruvettiin maistelemaan heti alkuviikosta ja hyvin tuntui maistuvan. Loppuviikosta joukkueeseen upposi jo aika miehekäs kasa evästä. Toinen iso juttu oli reviirin laajentaminen ulkoilmaan. Tai ei se nyt tainnut edes niin iso juttu olla. Ensimmäinen ulkoilu tapahtui pentuaitauksessa, mikä ei tuntunut olevan lainkaan riittävä jaloittelualue herrasväelle. Onneksi sain seuraavaksi päiväksi tilkittyä aidasta loputkin pennun mentävät kolot ja nöttöset pääsivät toteuttamaan itseään koko pihan alueella. Kovin suuria vastaväitteitä ei kuulunut, joten ilmeisesti tila on riittävä ainakin tässä vaiheessa.

Sen sijaan sellainen vähän yllättävämpi tapahtuma oli tuossa puolessa välissä viikkoa käynyt kummallinen vaihdos. Joku oli nimittäin käynyt nukkuessani vaihtamassa pienet suloiset pennun pulleroni joihinkin ihme demonin riivaamiin minihurrikaaneihin. Minne tahansa katsookin, niin siellä on joku repimässä tai nyhtämässä tai raastamassa omaisuuttani tai ruumiinosiani. Mystistä... Jos joku näkee jossain niitä kilttejä ja suloisia pentuja, saa toimittaa takaisin tänne.

Pitihän sitä tästä huligaanijoukosta yrittää ottaa myös jonkinlaisia posetuskuviakin. Kuinka ollakaan, pennut olivat varsin yhteistyöhaluttomia. Pentugalleriasta löytyy suurin piirtein paras otos jokaisesta pennusta. Niistä voi vähän arvioida sitäkin, millaisia ne loput sitten olivat... =D

Synttärilahjaksi riiviöt saivat hienot merkkauspannat. Nyt on sitten vähän helpompi seurailla niiden touhuja kun värikoodaus näkyy kauas. Pikku hiljaahan sieltä yksilöllisia eroja alkaakin nousta pintaan.

Onnentonttulassa painuu loppukin väki maate kun pennutkin vaihteeksi kerta hyytyivät.

2.6.2013

Taas on takana yksi uusi viikko ja risat päälle. Toisaalta ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, toisaalta taas koko viikkoa on ollut ihmettä ja kummaa täynnänsä. Sinälläänhän pentujen normaali kehitys on... no normaalia. Mutta kyllä se vaan siitä huolimatta jaksaa hämmästyttää kun joka päivä saa huomata nöttösten osaavan jotain, mikä ei vielä eilen luonnistunut.

Jos nyt tämän menneen viikon kohokohta pentujen elämässä lienee ollut pentulaatikon ovien avautuminen. Tokihan se olohuonekin tuntui ensin alkuun suorastaan hirvittävän isolta paikalta, mutta äkkiä se uteliaisuus vei voiton hämmästyksestä. Nyt mennä vouhotetaan jo pitkin ja poikin kuin vanhat tekijät.

Myös hammaskalusto alkaa kehittyä, kulmahampaat pilkistelevät ja suussa jos toisessakin. Ja sitä suuta pitää ruveta kokeilemaan kaikkeen, mitä kohdalle sattuu. Enimmäkseen uhrina ovat toistaiseksi sisarusten ja äitikoiran eri ruumiinosat, mutta pikku hiljaa suuhun sovitellaan myös kaikenlaisi vastaan tulevia esineitä mukaan luettuna kasvattajan varpaat, jotka eivät lainkaan nauti noista kulmurin nysistä.

Tulevalla viikolla edessä onkin sitten taas kaikenlaista jännää. Huhu kertoo, että luvassa on ainakin ruokavalin laajennusta ja tutustumista oikeaan ulkoilmaan. Aitaa pitää vaan vielä vähän tilkitä ennen ulkohommiin siirtymistä, ettei tarvitse metsästellä porukkaa pitkin naapurustoa.

Onnentonttulassa odotellaan innolla alkavan viikon metkuja.

26.5.2013

Niin se vaan toinen elinviikko vierähti melkein huomaamatta. Viikon kuvien ja videoidenkin julkaisu vierähti päivällä pitkäksi, sen verran vilkkaat oli meidän syntärihulinat. =)

Toisella viikolla on taas kehitytty huimasti. Paino kasvaa kohisten ja samoin tietysti ulkoiset mitatkin. Alkuviikosta käytiin ensimmäistä kertaa manikyyrillä ja heti perään ruvettiin raottelemaan silmiä. Ryömiminen alkoi käydä liian hitaaksi etenemismuodoksi, joten eihän siinä muu auttanut kuin ottaa jalat alle ja ruveta kävelemään. Välillä jopa melkein katu-uskottavasti. Tarpeet on myös opittu tekemään ihan itse ja sitä lajia sitten riittääkin. Kasvattaja olisi kyllä arvostanut ja äitikoira olisi hoitanut vessatukset vielä vähän pidemmällekin... Vähintäänkin normaalisti etenee siis tontunpoikasten kehitys.

Myös onnellinen äiti voi hyvin ja on tietysti erityisen onnellinen ruokatarjoilun muutoksesta, se kun luonnollisesti ylittää tämän talon normaalit pöperöt sekä tiheydessä että annosten koossa. Tosin ei taida sekään riitää, tulipahan eilen nähtyä myös Pirren elämän ensimmäinen kunnon ruokarosvous. Niin se vaan häivisi laatikostaan koirien ruokapöntön päälle jättämäni pizzan puolikas. Kiralta olisin tätä voinutkin odottaa, mutta että Pirre... Liikuttavaa on myös se, että tuoreena äitinä Pirre ei suinkaan syö sille annettuja luita vaan ne pitäisi väkisin haudata talteen pihalle. 

Kolmas elinviikko on alkanut aurinkoisissa merkeissä.

18.5.2013

Yksiviikkoissynttäreiden kunniaksi on avattu pentujen oma galleria.

Ensimmäinen viikko on sujunut lähinnä kasvaessa. Pikku pojan paino ei meinannut lähteä nousuun  ja meinasin jo vähän huolestuakin, mutta onneksi tilanne korjautui pienellä lisäruokinnalla. Nyt poju sitten ihan reippaasti ohittelee tyttöjä painokäyränsä kanssa.

Muuten ensimmäinen viikko onkin mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan. Pirre toipui hyvin synnytyksestä ja huolehtii lapsistaan esimerkillisesti. Paljoa sitä ei vielä pentulaatikon ulkopuolella nähdä, mutta ulkoilut sentään sujuvat sopuisasti mummikoiran kanssa.

Hyvillä mielin siirrymme toiselle viikolle.

12.5.2013

Äitienpäivän aatosta tuli pienten tonttusten syntymäpäivä. Pirre synnytteli kaikessa rauhassa pitkin päivää, ensin 6 tyttöä ja sitten illan pimetessä näille vielä pikkuveljen.

 

8.5.2013

Pirre alkaa olla kokolailla tukevassa kunnossa. Välillä se tuntuu tosin itse unohtavan tilansa ja yrittää ulkona äitiyä hurjiin spurtteihin vaan huomatakseen, että ei se nyt vaan kulje ihan normaaliin malliin... =) Kovin eloisaa sakkia tuntuu tuo juniorijaosto olevan, en yhtään ihmettele jos Pirrellä on ajoittain vähän tukala olo moisesta muksimisesta. Vielä ei kuitenkaan näy mitään merkkejä siitä, että synnytys olisi käynnistymässä.

Onnentonttulassa rauhallisen odottava tunnelma!

28.4.2013

Mukavan pullea auringonpalvoja.

21.4.2013

Onnellisen Odottajan vyötärö on kadonnut ja muutenkin kaikki on hyvällä mallilla.

9.4.2013

Tänään oli ohjelmassa hartaasti odotettu neuvolakäynti. Olin kyllä sekä Pirren käytöksen että ulkoisten merkkien pohjalta ainakin 99%:n varma siitä, ettei se meidän riiureissu lainkaan hukkaan mennyt, mutta oli se silti vaan niin kertakaikkisen liikuttavaa nähdä ultrakuvassa ne möykyt. Eikä niitä edes ollut yksi tai kaksi, vaan kyllä sieltä ihan kunnon pesue näyttäisi olevan tulossa. Eli nyt on sitten lupa odottaa natiaisia syntyviksi entistä suuremmalla innolla! =)

T-pentueen oma pentupäiväkirja on täten virallisesti julistettu avatuksi!