Onnentonttula

T-pentueen taustoja

Pentueen tuleva isä, "U-man", on kookas saksalainen, suojelu- ja FH-kokeissa menestynyt harrastuskoira. Molemmissa lajeissa se on saavuttanut korkeimman luokan koulutustunnuksen. Omistajansa mukaan se on ollut erittäin miellyttävä koulutettava, hänen kolmesta snautseristaan helpoin. Sillä on suuri työmotivaatio ja se myös haluaa työskennellä nimen omaan yhdessä ohjaajan kanssa. Sillä on myös runsaasti saalisviettiä ja taistelutahtoa turvaamassa "moottorin" riitämistä. Lisäksi se osaa jättää työt treenikentille, kotioloissa U-man on rauhallinen ja helppo koira. 

Itse arvostan erittäin paljon U-manin suojelutuloksia. Suojelu on laji, joka kuormittaa koiraa todella paljon sekä henkisesti että fyysisesti. Menestyäkseen lajissa koiran täytyy olla tasapainoinen ja itsevarma ja sillä täytyy olla hyvä hermorakenne. Näiden puutteita ei voi koulutuksella kovinkaan pitkälle paikata, ei varsinkaan C-osassa. Ja nämä ominaisuudet ovat tarpeen harrastuskoiralle, olipa laji mikä tahansa. Puhumattakaan ihan tavallisesta helposta arkielämästä koiran kanssa.

Harrastusuran lisäksi U-man on ehtinyt edustamaan kauneuskilpailuissakin. Se on kansainvälinen muotovalio ja eri maiden valiouksiakin on kertynyt useampia.

Terveyden osalta U-manilla on viralliset lausunnot lonkista (A/A) ja sen silmät on peilattu terveiksi viimeksi joulukuussa 2012.

U-manin tuloksiin voi tutustua tarkemmin sen omalla kotisivulla.

Valitettavasti U-man menehtyi onnettomuudessa vain kolme viikkoa viimeisen tapaamisemme jälkeen.

Pentueen emä, Pirre, on oma kasvattini. Pennusta asti olen tähdännyt sen kanssa PK-kokeisiin lajivalikoimalla haku, jälki ja etsintäkoe. Vaikka yhteisen sävelen löytyminen meinasikin alussa olla vähän hankalaa, on kaikissa näissä edistytty kokeisiinkin asti. Lisäksi olemme sivuharrastuksena tokoilleet TK2:n verran.

Pirre on snautseriksi jopa poikkeuksellisen miellyttämishaluinen ja sitä myöten se tekee mielellään yhteistyötä, eikä sen kanssa ole tarvinnut taistella hallintaongelmien kanssa. Vastapuolena löytyy kuitenkin riittävästi itsenäisyyttä, jota maasto-osuuksissa tarvitaan. Ihan aina eivät uudet asiat uppoa sen päähän mitenkään huomiota herättävän nopeasti, mutta kun se oivaltaa aseiat se myös suorittaa ne varmasti. Saalisviettiä toivoisin sille enemmän, mutta muuten sen kanssa on todella mukava harrastaa. Jos luvassa on treeniä, lenkki tai jotain muuta yhteistä puuhaa, on Pirre välillä vähän liiankin innokas osallistumaan. Jos taas mitään erityistä huomiota vaativaa ei ole näköpiirissä, pistää Pirre pötkölleen, välittömästi. Turhista stressaaminen ei kuulu sen tapoihin.

Pirren lonkat (A/B) ja kyynärnivelet (0/0) on virallisesti kuvattu ja samoin sen silmät on peilattu terveiksi, viimeisimmän kerran 11/2012. Myös sen selkäranka kuvattiin lonkkakuvien yhteydessä ja normaali oli sekin. Muutenkin Pirre on ollut kaikin puolin perusterve koira ja isommilta haavereiltakin on vältytty. *koputtaa puuta* 

Viiden sukupolven perusteella pentueen sukusiitosprosentti on 0 ja sukukatokerroin 0,97.